Kiviseinät ja maisemat kertovat tarinaa satojen vuosien ajalta

Tuomarlan tila on ollut samalla suvulla vuodesta 1702 ja saanut nimensä tilaa 1600- ja 1700-luvun taitteessa omistaneista tuomareista. Tilan pihapiirissä on arvokkaita, vanhoja rakennuksia. Päärakennuksen on rakentanut 1800-luvulla Kalle Kustaa Kallenpoika, nykyisen isännän, Heimo Tuomarlan, isänisäinisä.


Päärakennus on kaksiosainen ja sen runkorakenne on erittäin harvinainen. Puolet talosta on tehty massiivisesta luonnonkivestä 1860-luvulla. Toinen pääty on tehty pystyhirrestä 1890-luvulla. Lopullinen valmistumisvuosi on 1897.

Kuva: Matti Laitinen

Talon päädyssä oleva kivipirtti on entisöity v.2000, tavoitteena alkuperäinen 1860-luvun asu. Se on jälleen talon "hienoin huone", jota vuokrataan erilaisia tilaisuuksia varten, lukuunottamatta kylmintä talviaikaa.  

Luonnon monimuotoisuutta ylläpidetään Tuomarlan tilalla vaalimalla vanhaa kulttuurimaisemaa, tilaa ympäröiviä katajaketoja, niittyjä ja vanhoja hakamaita. Näitä perinnebiotoopeiksi kutsuttuja alueita  tilalla on 12 hehtaaria. Niittyjen kasvit ovat pohjoisen luonnon pioneereja, jääkautisten arokasvien jälkeläisiä, joita nyt uhkaa sukupuutto, niinkuin myös monia perinneympäristöihin sopeutuneita lintuja, perhosia ja hyönteisiä.

Luomuviljelyyn tila siirtyi virallisesti 1994, mutta luomun periaatteita on noudatettu 1980-luvun puolesta välistä saakka. Kemiallisia torjunta-aineita tilan pelloilla ei tiettävästi ole käytetty koskaan. Nyt pellot on vuokrattu toiselle luomuviljelijälle. 

Yllä: Toltinväärän katajaketoa vuonna 1994, lampaiden laiduntamisen ja niiton jäljiltä

Alla: Korvenloukkaan niittyä kauneimmillaan, heinäkuun lopussa v 2005. Osa niitetty, parhaat ketokasvien esiintymät jätetty vielä siementämään 

Monimuotoisuutta täydentää n. 17 hehtaarin metsäala, josta runsaat kaksi ha on rauhoitettua vanhaa metsää.


Tilan 15 ha:n talousmetsää on yli sukupolvien hoidettu perinteisillä harvennushakkuilla. Nykyinen metsätaloussuunnitelma on laadittu jatkuvan kasvatuksen varaan. Tarvittaessa pienaukkojakin voidaan tehdä, esim tyvilahon uhkaamissa paikoissa.

Alla: Pihapiirin hakamailla viihtyy edelleen kilpikaarnaisia, jopa satoja vuosia vanhoja mäntyjä.